Voi Oja­nen-poloi­nen. #

“Onko ihmi­sen pak­ko uskoa johon­kin - mihin tahan­sa - sel­viy­tyäk­seen ole­mi­sen tus­kas­ta? […] Eikö uskon vas­taus ole pahem­pi kuin itse tau­ti, johon se tar­jo­aa hoi­toa? Ihmi­nen tuho­aa itsen­sä soti­mal­la oikean uskon puo­les­ta. Kär­si­köön mie­luum­min elä­mi­sen tus­kaa. #

Näin ajat­te­le­vat tar­joa­vat usein vaih­toeh­to­na väli­tön­tä koke­mis­ta ja tar­pei­den tyydyttämistä.“Eräät ovat sitä miel­tä, että…” ja “toi­set taas ajat­te­le­vat, että…”, min­kä jäl­keen puo­lus­tel­laan omaa näke­mys­tä parem­min kuin sitä tois­ta, ja lopuk­si pyy­de­tään luki­jaa teke­mään omat pää­tök­sen­sä, ikään kuin vapaa­na ennak­ko­luu­lois­ta, joi­ta kui­ten­kin juu­ri on vään­net­ty pro­pa­gan­dis­tin tah­to­maan suun­taan. Mik­si aina pää­dyn luke­maan täl­lais­ta köy­hää uskon­pro­pa­gan­daa, kun etsin kir­joit­ta­jia, jot­ka eivät pel­kää esit­tää ns. suu­ria kysy­myk­siä ja ennen kaik­kea rat­koa nii­tä? Täl­lai­nen »elä ja nau­ti« -filo­so­fia tor­juu poh­din­nat suu­ris­ta kysy­myk­sis­tä. Ihmi­sen unel­mat tule­vas­ta elä­mäs­tä tai tule­vas­ta para­tii­sis­ta maan pääl­lä tuli­si tor­jua hölyn­pö­ly­nä. Yksi­lön elä­mä tosin on aina kata­stro­fi, mut­ta sitä ei kan­na­ta poh­tia. Kes­ki­ty elä­mään ja koke­maan. Tee omas­ta elä­mäs­tä­si niin mie­le­käs kuin osaat. Älä ota vas­taan muit­ten rat­kai­su­ja, vaan tee omat rat­kai­susi. Ihmi­sen on väl­tet­tä­vä piin­ty­nei­tä tot­tu­muk­sia, sitou­tu­mis­ta aat­tei­siin ja arvoi­hin sekä ennen muu­ta sitou­tu­mis­ta toi­seen ihmiseen.Äärimuodossaan kyl­lä, mut­ta itse vedän rajan tuo­hon vii­mei­seen, ja ehkä juu­ri sik­si olen­kin pulas­sa. Tar­vin jotain, mihin sitou­tua, mut­ta hyvien aat­tei­den puut­tees­sa en ole löy­tä­nyt mitään muu­ta kuin toi­sen ihmis­mie­len - tai niin olin kuvi­tel­lut. Kaik­ki aat­teet ja ideo­lo­giat ovat vää­räs­sä, ja ihmi­set, jot­ka tukeu­tu­vat toi­seen, perus­te­le­vat sitä masen­ta­van sään­nön­mu­kai­ses­ti kris­til­li­sel­lä tai jol­lain muul­la uskon­nol­li­sel­la näke­myk­sel­lä, joko sanois­saan tai tie­dos­ta­mat­taan. Kaik­ki nämä rajoit­ta­vat ihmi­sen vapaut­ta. #

Voi olla että täl­lai­nen rat­kai­su vähen­täi­si sel­lai­sia ris­ti­rii­to­ja, joi­den poh­ja­na ovat uskon tul­kin­nat, mut­ta sii­hen sisäl­tyy kak­si ongel­maa. Ensin­nä­kin se kaven­taa ihmi­sen elä­män vält­tä­mät­tö­mien tar­pei­den tyy­dyt­tä­mi­sen tasol­le. Mikä sil­loin erot­taa ihmi­sen eläi­mes­tä?” #

Mark­ku Oja­nen: Mikä minä on? (ala­viit­teet omia­ni) #

Voi­han piru­lau­ta! Mik­si kai­kil­la tun­tuu ole­van läh­tö­koh­tai­se­na ole­tuk­se­na tuo että ihmi­nen ei ole eläin? Ihmi­nen on eläin, juma­lau­ta! Sen vie­lä ymmär­rän että ame­rik­ka­lais­rie­vut on täs­tä asias­ta pihal­la kun niil­le fun­da­men­ta­lis­tien pro­pa­gan­daa tupu­te­taan joka puo­lel­ta, mut­ta että Suo­mes­sa! Niin­kö se uskon­non- ja bio­lo­gian­tun­tien väli­nen ris­ti­rii­ta vai­kut­taa pie­niin lap­siin että mene­vät sekai­sin täs­tä asias­ta? #

Ker­ra­taan nyt vie­lä että se ei jää epä­sel­väk­si: ihmi­nen on eläin! Äly­käs eläin ehkä, ja suh­teel­li­sen menes­tyk­se­käs nisäk­kääk­si, mut­ta suu­ret aivot eivät ole sen poik­keuk­sel­li­sem­pi asia kuin kirah­vin kau­la tai kame­leon­tin kie­li, eikä ihmi­sen lyhyt his­to­ria ole lähes­kään riit­tä­vä kel­paa­maan ver­tail­ta­vak­si tähä­nas­ti­ses­sa elä­män his­to­rias­sa jo ollei­siin (ja men­nei­siin) menes­tys­ta­ri­noi­hin. Suu­ri äly on evo­luu­tion ihmi­sel­le teke­mä väli­ne joka mah­dol­lis­taa lajin sisäi­sen diver­si­tee­tin, jos­ta joh­tu­va ilmiöi­den val­ta­va kir­jo ihmi­se­lä­män sisäl­lä voi olla häm­men­tä­vää, mut­ta tosi­asiat ovat sil­ti tosi­asioi­ta: ihmi­nen on kädel­li­nen, nisä­käs, sel­kä­ran­kai­nen, eläin! Ei se sii­tä muut­tui­si vaik­ka ihmi­nen oli­si­kin evo­luu­tion tois­tai­sek­si menes­ty­nein tuo­tos (mis­tä en suin­kaan oli­si var­ma, en alkuun­kaan). #

Minus­ta tun­tuu, että syy sii­hen, mik­si tuo eläi­nar­gu­ment­ti aina nousee näis­sä esil­le on se, että tosia­sias­sa kir­joit­ta­ja aina sil­loin pel­kää­kin oman psyy­ken­sä romut­tu­mis­ta mai­ni­tuil­la ehdoil­la. Toi­sin sanoen, kir­joit­ta­ja joka niin tekee, kyke­nee eläy­ty­mään sel­lai­sen ihmi­sen osaan, jon­ka mie­li toi­mii taval­la jota kir­joit­ta­ja nimit­tää eläi­mel­li­sek­si, mut­ta niin teh­däk­seen hänen on joten­kin kul­jet­ta­va oman mie­len­sä perim­mäis­ten juu­rien kaut­ta, ja näkee että ei itse kyke­ni­si saa­vut­ta­maan tätä ajat­te­lu­ta­paa ilman, että hänen tähän asti raken­tu­nut mie­len­sä on revit­tä­vä juu­ri­neen irti jot­ta kyke­ni­si kas­va­maan sen jäl­keen tar­koi­tet­tuun suun­taan. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä mie­len paluu­ta sii­hen tilaan mis­sä se oli ihmi­sen olles­sa vie­lä ihan pie­ni lap­si. Pie­ni lap­si on toi­min­tan­sa rajat­to­muu­des­sa (joku voi­si sanoa mie­let­tö­myy­des­sä) ja mie­len vapau­des­sa var­sin lähel­lä eläin­tä. Muis­to sii­tä ajas­ta kum­mit­te­lee jokai­sen taka­rai­vos­sa ja se nousee täl­lä taval­la esiin viit­tauk­se­na eläi­nih­mi­seen. Uskon tie­tä­vä­ni tämän, kos­ka itse­kin koen sen aina sil­loin täl­löin, ja pel­ko jota aja­tus paluus­ta tuo­hon tilaan herät­tää on jär­kyt­tä­vä. #

“Toi­nen, edel­lis­tä suu­rem­pi ongel­ma on, että »koe ja nau­ti« -oppi on vah­vo­jen oppia. Maa­il­mas­sa on aina pal­jon sel­lai­sia ihmi­siä, jot­ka eivät sii­hen omin ehdoin pys­ty. Mikä estää vah­vo­ja häi­käi­le­mät­tä pitä­mäs­tä puo­li­aan?” #

ed. #

Aivan niin, mikä sen estää? Jos kat­soo vähän­kin ympä­ril­leen, näkee kyl­lä hyvin, että ei mikään. Huvit­ta­vaa, että Oja­nen esit­tää tämän ikään kuin luki­jan valin­ta­na, jos­ta riip­puu, mil­lai­nen maa­il­ma on. Eihän maa­il­ma kysy Oja­sel­ta eikä tämän luki­jal­ta, että mil­lai­nen se on, vaan se on, mitä on, riip­pu­mat­ta sii­tä mitä Oja­nen tai kukaan muu­kaan sen tah­toi­si ole­van. #

“Väli­tön­tä tar­pei­den tyy­dy­tys­tä ja nau­tin­to­ja koros­ta­vat opit - sil­lä opeis­ta kui­ten­kin on kysy­mys - eivät suin­kaan anna kai­kil­le yhtä pal­jon, vaan voit­ta­jia on vähän. Ihmi­sen arvo on kiin­ni hänen kyvys­tään naut­tia, saa­da val­taa ja menes­tys­tä.” #

ed. #

Aivan niin! Täs­mäl­leen niin! Ter­ve­tu­loa todel­li­seen maa­il­maan! #

Vii­da­kon laki ja vah­vim­man oikeus hal­lit­see ihmis­ten elä­mää ihan samal­la taval­la kuin eläin­ten­kin, aivan täy­sin riip­pu­mat­ta sii­tä miten kam­mot­ta­val­ta se tun­tuu. Surul­lis­ta, että Oja­sen, kuten monen muun­kin ainut “rat­kai­su” tähän ‘ongel­maan’ on, että sul­je­taan sil­mät ja kor­vat ja lei­ki­tään mie­li­ku­vi­tus­leik­kiä, jos­sa niin ei ole­kaan. Saa­han hän toki niin teh­dä, mut­ta minuun sel­lai­nen ei uppoa. #

“Var­maan­kin ihmi­nen menet­tää jota­kin sitou­tu­mal­la uskon vas­tauk­siin, mut­ta hän myös voit­taa pal­jon. »Niin pysy­vät nyt usko, toi­vo ja rak­kaus, nämä kol­me; mut­ta suu­rin niis­tä on rak­kaus.«” #

ed. #

Ei jee­sus­per­ke­le! Nyt lop­pu tämän kir­jan luke­mi­nen! Oja­sen kir­ja jou­taa naka­ta vaik­ka oja­seen! #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10.[/klo] 11:02 Muo­toi­lin nyky­käy­tän­tö­ni mukaan samal­la kun kor­ja­sin viit­tauk­sen teok­ses­ta ker­to­vaan mer­kin­tään. Lisä­sin viit­tauk­sen Matrix-vertaus-merkintään.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19.10.2005[/klo] 16:55 Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #