« Perusoikeuksien rajoittaminen | Unity »
Kohtalo
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 17:05
Koska opiskeluista ja minusta ei nähtävästi voi edes puhua samana päivänä, olen aloittanut hitaan hivuttautumisen pois yliopistokuvioista: haen asuntoa kaupungilta, ja olen myös siirtymäisilläni YTHS:n hellästä huomasta takaisin julkisen terveydenhoidon kylmään syliin. Veikkaan, että tähänastisista ylivoimaisesti parasta, omaa YTHS:n psykiatria tulee vielä monta kertaa ikävä viimeisen, vuoden loppupuolelle tänään sovitun tapaamisen jälkeen.
Tällaiset muutokset tuntuvat karmivilta, mutta toivon, että tämän jälkeen pystyisin lopultakin suojautumaan niiltä pysyvästi, tai ainakin niin pysyvästi kuin minkä verran elämä pakollisilta kolhuiltaan (syntymä, kuolema) minun antaa. Haluan määrätä omasta kohtalostani. Tiedän, ettei se ole mahdollista, mutta se ei estä minua haluamasta sitä. Siksi haluan jäädyttää kaiken paikoilleen. Silloin kun mikään ei liiku, ei mikään myöskään tule minua kohti.
Ehkä leimallisinta minuna olemisessa on hallitsemattomuuden tunne, tunne siitä, että minun tahdollani ei ole mitään merkitystä. Vain tällaisessa elämässä jota nyt elän, jossa olen lähes täysin vapaa kaikista itsestäni riippumattomista velvoitteista, voin tuntea kykeneväni ohjaamaan liikettäni niin vapaasti kuin mitä pidän elämisen arvoisen elämän vähimmäisvaatimuksena. Näköjään minun täytyy voida toteuttaa nimenomaan mitättömimpiä mielijohteitani tunteakseni olevani vapaa ja oman itseni herra.
Kohtalo
on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 17:05. Merkintä kuuluu luokkiin Elämäni, Surulliset, Terveys ja liikunta. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 17:24Kirjoitustasi lukiessa käväisi ikävästi mielessä se, että itselläni on tuo sama edessä jonakin päivänä. Ainoa syy, miksi kirjauduin taas läsnäolevaksi yliopistoon, oli YTHS:n palvelut. Tuntuu turvalliselta tuudittautua niihin kun ei mitenkään riitä voimat hakemaan hoitokontakteja muualta.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 17:31Minun kokemukseni perusteella YTHS:n psykiatriset palvelut ovat aivan ylivertaiset julkiseen verrattuina, joten sen piirissä pysytellessään sitä tekee kyllä ihan oikein itseään kohtaan jos on tosi kipeästi avun tarpeessa. Kun oma elämäni tuntuu aika lailla vakiintuneen tähän mitä se on, tämä on hyvä hetki minun poistua kuormittamasta tuota systeemiä ja antaa tilaa kenties jollekulle apua yhtä pahasti tarvitsevalle kuin mitä itse olin muutama vuosi sitten.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 18:07Ihan vaan näin aiheen vierestä, mikä on/oli pääaineesi yliopistolla? Mun piti sitä joskus kysyä, mutta unohdin, eikä uutta tilaisuutta ole tullut. Oonpas minä utelias :P
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:09Oho, mikskähän kommenttisi ei ollut tullut sähköpostiin?
Mikähän se pääaine oli? En totta puhuen edes muista. Tietotekniikka se taisi olla, noista IT-yksikön listatuista.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:19Hihii, arvasin :) Aloin miettiin, että mitähän, jos se onkin jokin ihan muu, jokin mitä olen pitänyt ihan epä-janimaisena… Olisi ollut shokki >:D
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:24Mikä olisi ollut epäjanimaisinta, mitä voit kuvitella? OKL vai liikuntatieteellinen? :D
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:42No nyt, kun tarkemmin ajattelee, löydän varmaan jokaisesta mahdollisesta miettimästäni pääaineesta jotain janimaista, edes pikkuriikkisen. Mutta hmm… naistutkimus! :D
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:45Ja ehkä tuo tanssipedagogiikka oisi aika kaukaa haettua X) Ainakin voisin luulla niin.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 19:52Hah, täytyy siis ruveta naistutkimusta tekeväksi tanssipedagogiksi! X)
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 20:09Tee se :D
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 20:30Ytysten “Koulutyttö kuoli luokkaan Kiuruveden yläasteella” -linkki on vanhentunut. Tässä olisi toinen artikkeli aiheesta.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 21:12Minusta on harmillista, että noinkin fiksu ihminen joutuu jättämään opiskelun kesken. Kai sinä kuitenkin muistat, että opinto-oikeus säilyy hamaan ikuisuuteen!
Minä olen tästä samaisesta pääaineesta valmistunut paikallisesta yliopistosta. ihmettelen oikeastaan itsekin valmistumista. Ensimmäiset 2 vuotta oli tarpomista, sitten se muuttui vähemmän vastenmieliseksi. Sitten mulle selvis, että helpommin teen väitöskirjan kuin vaihdan enää ainetta :D
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 21:47Atso: Oho, tämäpä ystävällistä! Olisi jäänyt tuo kyllä tyystin huomaamatta itseltäni, kiitoksia.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 21:52karppaaja: Minä kun luulin, että se tuo saamattomien opiskelijoiden siirtäminen passiivirekisteriin meinaa justiinsa sitä, että se opinto-oikeus häviää. Sen pelossa minä olen tähän ulospullautetuksi tulemiseen ruvennut näin ennakolta varautumaan. Ei tuo viikate ainakaan vielä tänä syksynä tosin minun kohdallani jostain syystä heilahtanut.
-
torstaina, 7. syyskuuta 2006 klo 21:55Jyväskylän yliopistossa on otettu 1.8.2003 käyttöön passiivirekisteri. Sinne siirretään opiskelijat, jotka eivät ole suorittaneet opintoja viiteen lukuvuoteen. Jatkaessaan opintoja, heidän tulee hyväksyttää tiedekuntansa opintoasiainpäälliköllä henkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS), mistä käy ilmi tutkinnosta puuttuvat opinnot ja missä aikataulussa hän tutkinnon suorittaa. HOPSin hyväksymisen jälkeen opiskelijapalvelut lähettää opiskelijalle tarkemmat ilmoittautumisohjeet.
Eli näköjään se opinto-oikeus tosiaan säilyy, sen
lunastaakseen
sitten vain tarvii tuon jälkeen tehdä vähän ylimääräistä työtä.
Sivun alkuun
Kommentit
Kommentoi | RSS: tämän merkinnän kommentit | Mitä ovat tähdet kommenttien yhteydessä?