marginaali

« Nelonen: Ihmiskaupparikosta tutkitaan Savonlinnassa | Jos… niin »

Vanhemmansurma

torstaina, 14. syyskuuta 2006 klo 18:30

Kemijärven tuhoisan kerrostalopalon sytyttämisestä epäiltyä 46-vuotiasta miestä epäillään myös äitinsä surmasta, kertoi Koillis-Lapin poliisi. Keskiviikkona, paloiltana kuoli puukotuksen uhrina talossa asunut iäkäs nainen, joka oli epäillyn äiti. Tulipalo lähti hänen asunnostaan talon toisesta asuinkerroksesta.

Lapin Radion uutiset

linkitys omani

Vanhemmansurmat ovat minusta ristiriitainen ilmiö. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, ettei juurikaan missään suhteessa voi kokea sentasoisia vääryyden tunteita ja niiden synnyttämää vihaa toista ihmistä kohtaan kuin lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa (ja nimenomaan lapsen kokemina ymmärrän näitä tunteita). Toisaalta taas en ymmärrä yhtään sitä, miten jotkut varsinkin Suomessa - ja tuntumani on, että erityisesti Lapissa - jäävät näiden tunteiden tai niiden ympärille punoutuneen, perverssin suhteen vangiksi.

Ymmärrän siis erittäin hyvin halun tappaa, mutta sitä en ymmärrä, että miksi joillekuille tuon halun toteuttamisen sijaan ei käykään minulle niin ilmeinen vaihtoehto: suhteen tappaminen. Kun lapsi on alaikäinen, se ei tietenkään ole mahdollista, mutta mikä on se resepti, jota soveltamalla kasvatettu lapsi ei kronologisen aikuisuuden saavutettuaan, eikä edes sen roimasti ylitettyäänkään kykene näkemään olevansa vanhemmastaan irrallinen olento?

Psykologian anekdootti kertoo aitauksessa kasvaneesta koiranpennusta. Pentu on liian pieni kyetäkseen ylittämään aidan, mutta aikuiseksi kasvettuaan se ei enää edes yritä, vaikka kokonsa puolesta kykenisikin ylittämään aidan helposti. Mielen aita on edelleen liian korkea ylitettäväksi.

Vaikka anekdootti voi ensinäkemältä vaikuttaakin tähän sopivalta selitysmallilta, minusta se on kuitenkin liian yksinkertainen. Edes koirat eivät ole oppimiskyvyiltään noin vajaita robotteja, ja tässä suhteessa pidän keskimääräisen ihmisen kykyjä merkittävästi keskimääräisen koiran kykyjä parempina. Itse asiassa pidän jopa keskimääräistä huomattavasti heikkolahjaisemman ihmisen kykyjä keskimääräisen koiran kykyjä parempina.

Jos jätetään pois laskuista Ed Geinin1 tyyppiset ääritapaukset, joissa lapsi on elänyt koko ikänsä eristettynä ja siten täysin vanhempansa manipuloitavana, kuinka ihminen voi välttyä ulkopuolisilta vaikutteilta ja todisteilta siitä, että on olemassa elämää, joka ei ole riippuvaista perhesiteistä? Ovatko nämä äidin- tai isänmurhaan päätyvät ihmiset todellakin kaikki tapauksia, joilla ei ole mitään tuosta yhdestä suhteesta riippumattomia sosiaalisia kontakteja? Eikö heillä tosiaankaan ole työpaikkaa, ei yhtään ystävää, ei edes ryyppyremmiä? Se kuulostaa minusta epäuskottavalta teorialta.

Ei, tässä ei ole tämän enempää asiaa. Minulla ei ole vastauksia, eikä edes tuon parempia teorioita.

(Kaikkea kirjoittamaani koskeva varoitus on luonnollisesti tässäkin yhteydessä voimassa, mutta lienee syytä korostaa tässä yhteydessä vielä erikseen sitä, että pohdiskeluni tässä liikkuvat yleisellä tasolla. Toisin sanoen mikään, mitä olen tässä kirjoittanut, ei liity tekstin alussa olevassa sitaatissa kuvailtuun tapaukseen muutoin kuin mahdollisten yhteensattumien kautta.)

1. 20.5.2007 20:47: Nykyaikaistin tekniikkaa ja muutin IMDb-linkit Wikipedia-linkeiksi. Poistin kaksi mädännyttä Yle-linkkiä (kerrostalopalouutinen ja sitaatin lähde).

1. 1 Geiniä tutumpi hahmo monille lienee häneen osin perustuva, fiktiivinen Norman Batesin hahmo, jonka Alfred Hitchcockin elokuva Psyko teki tunnetuksi. ¶

Vanhemmansurma on Janin kirjoittama merkintä , joka julkaistiin marginaalissa torstaina, 14. syyskuuta 2006 klo 18:30. Merkintä kuuluu luokkiin Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat ja siihen on lisäksi liitetty nämä tagit: äidinsurma, isänsurma. Voit tallentaa merkinnän seuraavilla linkkipalveluilla: del.icio.us, Digg, Facebook, reddit, StumbleUpon.

1. Marimba
   torstaina, 14. syyskuuta 2006 klo 23:45

   Eipä minullakaan sen kummempia vastauksia ole.

   Olisiko niin, että sairaassa suhteeessa lapsi onnistutaan rikkomaan niin perusteellisesti, ettei hän pysty aikuistumaan ja näkemään itseään itsenäisenä yksilönä?
2. Jani
   perjantaina, 15. syyskuuta 2006 klo 9:35

   Sellaista ideaa minäkin tuossa luonnostelin. Vaan mitkähän lienevät sitten ne kasvatusmetodit tai tarkemmin sanottuna emotionaalisen pahoinpitelyn keinot, joilla se saadaan aikaan?
3. Marimba
   perjantaina, 15. syyskuuta 2006 klo 20:40

   Niin no, paha alkaa arvailemaan, mutta epäloogisuus kasvatuksessa, tunteilla kiristäminen ja oman tahdon täydellinen nujertaminen fyysisen tai henkisen väkivallan avulla voisivat olla tällaisia keinoja.
4. Jani
   perjantaina, 15. syyskuuta 2006 klo 20:46

   Tunteilla kiristäminen kuulostaa mielenkiintoiselta. Mitä sillä tarkoitetaan? Ainut Google-osuma tuli joltain epämääräiseltä uskovaissivulta.
5. marimba
   perjantaina, 15. syyskuuta 2006 klo 21:30

   Tunteilla kiristäminen on sitä, että estetään lasta tuntemasta esim. (oikeutettua) vihaa ja vaaditaan, että pitää hymyillä vaikka oikeasti tekisi mieli kirkua. Tähän vaatimukseen kun yhdistetään väkivaltaa tai sen uhkaa, ei ole ihme, että lapsi oppi piilottamaan tunteensa niin hyvin ettei tunnista niitä itsekään.
6. Jani
   perjantaina, 15. syyskuuta 2006 klo 22:54

   Ahaa, sen nimitys onkin sitten ehkä hiukan harhaanjohtava. “Tunteilla kiristäminen” kun kuulostaa ainakin minun korvaani joltain paljon monimutkaisemmalta ja häijymmältä. (Enkä tällä tarkoita toki sanoa, etteikö tuo kuvaamasi kasvatustapa sitä olisi.)

   Siirsin näkymättömiin (moderointiin) sen toisen kommenttisi.
7. -C-
   lauantaina, 16. syyskuuta 2006 klo 17:46

   Tunteilla kiristäminen on minusta ennemminkin sitä, että esitetään asia tyyliin: Jos rakastat minua, niin.. Eli, jos rakastat minua, teet/elät niin kuin minä haluan sinun tekevän/elävän. Toinen vaihtoehto: Jos yhtään välität minusta, niin..
8. Jani
   lauantaina, 16. syyskuuta 2006 klo 17:53

   Uuh! Kuulostaa kieltämättä enemmän kiristämis-nimityksen mukaiselta tuollainen, samalla kun äärimmäisen kammottavalta, manipuloinnilta.

Viittauksia tähän merkintään ei vielä ole.