← osa 1: Int­roi­tus, Praeceps Tran­si­to Spa­tium #

Kyse on lyhyes­ti sanot­tu­na sii­tä, että minun on mah­do­ton­ta suh­tau­tua luon­te­vas­ti yhteen­kään nais­puo­li­seen hen­ki­löön (tut­tuun tai tun­te­mat­to­maan), kos­ka tosi­aan pel­kään sitä tuos­sa edel­lä vii­ta­tus­sa kom­men­tis­sa­kin mai­nit­se­maa­ni tor­ju­tuk­si­tu­le­mi­sen­tun­net­ta. Se, mitä jätin kom­men­tis­ta pois, oli se, että tosia­sias­sa en oli­si niin­kään var­ma sii­tä omien, toi­seen koh­dis­tu­vien tun­tei­de­ni ole­mas­sao­le­mat­to­muu­des­ta. En sil­ti meni­si niin pit­käl­le, että väit­täi­sin, että­kö nii­tä oli­si esi­mer­kik­si tätä kysees­sä ollut­ta hen­ki­löä koh­taan, vaan pikem­min­kin on kyse sii­tä, että pel­kään koko asian tut­ki­mis­ta itses­sä­ni. Ehkä­pä — ja tämä on se kiusal­li­nen osuus — juu­ri sii­nä pelos­sa, että siel­tä sit­ten­kin löy­tyy jotain. #

On kui­ten­kin se toi­nen­kin vaih­toeh­to, ja itse­ni tun­tien väit­täi­sin näin alus­ta­vas­ti, että se on se, jota pel­kään enem­män. Minus­ta on nimit­täin aivan jär­kyt­tä­vän hir­vit­tä­vän kam­mot­ta­vaa kuvi­tel­la itse­ni sii­hen tor­ju­jan roo­liin. Kau­hus­ke­naa­rio on siis tämä: minä olen toi­mil­la­ni (sanoil­la­ni, eleil­lä­ni, et cete­ra) saa­nut vas­ta­puo­les­sa aikaan yri­tyk­sen lähes­tyä minua, ja minä tie­dän omat tun­tee­ni var­mas­ti, ja ne ovat tor­ju­mis­ta edel­lyt­tä­vät. Minun tuli­si siis tuot­taa täl­le minua lähes­ty­väl­le nais­puo­li­sel­le hen­ki­löl­le se muser­ta­va häpeän ja pet­ty­myk­sen tun­ne, joka tor­ju­tuk­si­tu­le­mis­ta oman koke­muk­se­ni mukaan seu­raa. #

Olen tuot­ta­nut tai aina­kin koke­nut tuot­ta­nee­ni tämän koke­muk­sen toi­sel­le ihmi­sel­le pari ker­taa tähä­nas­ti­sen elä­mä­ni aika­na, ja nämä koke­muk­set kal­va­vat omaa­tun­toa­ni pahem­min kuin mikään muu. #

osa 3: Can­tus Excio → #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.1.2009 17:47[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, päi­vi­tin tyy­liä ja linkit.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #