Hal­le­lu­ja. #

Kemp­pi­nen, tuo kovas­ti rakas­ta­ma­ni suu­ri ja vii­sas mies, puhuu sitaat­tioi­keu­des­ta. Irro­tan tähän tör­keäs­ti asiayh­tey­des­tään sitaa­tin, johon minul­le olen­nai­nen tii­vis­tyy: #

“Jär­keä saa käyt­tää.” #

Kemp­pi­nen (via Kasa): “Oikeu­det upok­sis­sa” #

Älkää muut luot­ta­ko minun jär­kee­ni, vaan luke­kaa, mitä mes­ta­ri kir­joit­taa. Minul­le riit­tää vil­la­koi­ran ydin: ainoa koh­tuut­to­mien odo­tuk­sien taval­li­sel­le ihmi­sel­le lain suh­teen aset­ta­mis­ta jär­jet­tö­mäm­pi asia on se, että ihmi­set itse aset­ta­vat itsel­leen sel­lai­sia, alen­ta­vat itsen­sä ker­jää­mään murusia. Pitää luot­taa itseen­sä, pitää luot­taa omaan jär­keen­sä, pitää luot­taa sii­hen, että jos kul­man takaa, näky­mät­tö­mis­tä tulee nyrk­ki viu­huen päin naa­maa, niin mik­si sii­tä pitäi­si aja­tel­la muu­ta kuin, että shit hap­pens? #

On help­po var­mis­taa, ettei nii­tä isku­ja tule, jäh­met­ty­mäl­lä pai­koil­leen, kou­ris­tu­mal­la sikiö­asen­toon, pan­na kädet pään suo­jak­si, mut­ta mitä ihmi­sar­voa sel­lai­sel­la ihmi­sel­lä enää on? #

Ja vie­lä minä ihmet­te­len, että mik­si niin monet ihmi­set sil­ti­kin valit­se­vat sen jäh­met­ty­mi­sen täl­lai­ses­sa maas­sa, jos­sa sen­tään kui­ten­kaan tiet­tä­väs­ti polii­si­vä­ki­val­ta, kor­rup­tio ja muut sel­lai­set ilmiöt eivät ole riit­tä­vän paho­ja anta­maan sii­hen oikeas­ti aihet­ta? Mitä ihmet­tä kaik­ki oikein pel­kää­vät? #