Tääl­lä on nykyi­sin voi­mas­sa anka­ra, koneel­li­nen ennak­ko­sen­suu­ri. Mut­ta sii­tä tuon­nem­pa­na. #

Ihmi­set, rakas­ta­vai­set! Kos­ke­tel­kaa toi­sian­ne! Kat­sel­kaa toi­sian­ne! Tui­jo­tel­kaa toi­sian­ne syväl­le sil­miin, piir­rel­kää tois­ten­ne ääri­vii­vo­ja! Se on tär­ke­ää! #

Mik­si­kö? Minä ker­ron teil­le, että mik­si. Se on tär­ke­ää sik­si, että tun­nis­tai­sit­te toi­sen­ne! #

En tar­koi­ta täs­sä tun­nis­ta­mis­ta mis­sään läs­syn-läs­syn meta­fyy­si­ses­sä mie­les­sä, vaan ihan sii­nä tun­nis­ta­mi­sen oikeas­sa, alkeel­li­sim­mas­sa ja alku­pe­räi­ses­sä mer­ki­tyk­ses­sä. Jot­ta tun­nis­tai­sit­te, että tämä on nyt se tyyp­pi, jon­ka kans­sa tah­don olla sil­lee. Lähek­käin. #

Minul­le tämä asia val­ke­ni raa’al­la taval­la eilen, kun koin jär­ky­tyk­sen het­kiä luul­les­sa­ni taas ker­ran tun­nis­ta­nee­ni ihmi­sen, jon­ka kans­sa vie­tin elä­mäs­tä­ni rei­lus­ti yli kuusi vuot­ta. Kaik­ki muu, koko jär­ke­ni tun­tui puhu­van sitä vas­taan, mut­ta aivo­ni tun­nis­tus­re­sep­to­rit väit­ti­vät kiven­ko­vaan, että kyl­lä tämä nyt on se hen­ki­lö. Kun­nes sit­ten lopul­ta, röyh­keän ja häi­käi­le­mät­tö­män tui­jo­tuk­sen tulok­se­na pys­tyin arvioi­maan jos­tain leu­an kul­mik­kuu­des­ta tai sil­mien kes­ki­näi­ses­tä suh­tees­ta, että ei, ei se sit­ten­kään ole se. Lopul­li­sek­si var­muu­dek­se­ni täs­tä pää­tel­mäs­tä­ni jäi sel­lai­set 95 pro­sent­tia. #

Tähän ei tar­vit­tu vuot­ta­kaan… tai no tähän nimen­omai­seen tapauk­seen tar­vit­tiin ehkä sen ver­ran, mut­ta tämä­hän ei siis ollut ensim­mäi­nen ker­ta. Aikai­sem­min­kin olen teh­nyt saman­lai­sia vir­he­tun­nis­ta­mi­sia, ja välil­lä on tun­tu­nut, että koko tuo tun­nis­ta­mis­ko­neis­to­ni on men­nyt ihan pirs­ta­leik­si. #

Siis: kat­sel­kaa ihmi­set omaa rakas­tan­ne! Kat­so­kaa tark­kaan, kat­so­kaa pit­kään! Ope­tel­kaa tun­nis­ta­maan hänet, erot­ta­maan muis­ta! #

[#] Ihmis­ten tun­nis­ta­mi­sis­ta pala­taan nyt sit­ten sii­hen ennak­ko­sen­suu­riin. Vii­me päi­vi­nä on tän­ne taas pyyh­ki­nyt oikein späm­me­rei­den hyö­ky­aal­to. Vai­kut­taa sil­tä, että tämän hyök­käyk­sen taka­na on koko­nai­sia saas­tu­nei­ta verk­ko­ja jos­sain päin USA:ta. Ajat­te­lin jul­kais­ta WordPres­sin späm­mi­suo­ti­miin aset­ta­ma­ni mode­ra­tion- ja blacklist- sanat täs­sä sil­tä varal­ta, että joku ne käyt­töön­sä otta­mal­la saat­tai­si tuol­ta späm­mi­tul­val­ta vält­tyä. #

Kuten havai­taan, tääl­lä pää­see mode­roi­ta­vak­si hel­pos­ti lip­saut­ta­mal­la näp­päi­mis­töl­tään jotain jos­tain niin­kin viat­to­mas­ta kuin esi­mer­kik­si back­gam­mo­nis­ta, Via­gras­ta tai Valiu­mis­ta. Suo­raan ros­ka­ko­riin kenen­kään sitä kos­kaan näke­mät­tä kom­ment­tin­sa saa puo­les­taan len­tä­mään, jos ereh­tyy rupat­te­le­maan MIL­Feis­tä, tule­vas­ta Casi­no Roy­ale -elo­ku­vas­ta (tai mis­tä hyvän­sä muus­ta, jon­ka nimes­sä sana Casi­no esiin­tyy), Tra­ma­de­nis­ta, Cia­lik­ses­ta tai poke­ris­ta. #

Kyl­lä, tääl­lä pela­taan kovil­la. Mut­ta olen otta­nut nämä rajoi­tuk­set käyt­töön sil­lä sil­mäl­lä, että mis­tä asiois­ta oikeat ihmi­set eivät puhu tääl­lä kos­kaan, mut­ta späm­mi­ro­bo­tit sitä­kin enem­män (eikä tuos­sa ver­tauk­ses­sa ole mitään jär­keä). Jos joku uskoo tul­leen­sa späm­mi­suo­ti­mie­ni kal­toin­koh­te­le­mak­si, puhu­koon nyt, tai… puhu­koon myö­hem­min. Eivät nuo mitään kiveen hakat­tu­ja ole. Nii­tä voi­daan sää­tää, jos tääl­lä vaik­ka yhtäk­kiä alkaa­kin hil­li­tön kes­kus­te­lu back­gam­mo­nin peluus­ta bodys­toc­kin­ge­hin pukeu­tu­nee­na tai MIL­Fien seu­ras­sa vai­vaa­vas­ta erec­ti­le dys­func­tio­nis­ta (alkai­si­pa…!). #