Mik­si minä jou­dun niin usein kom­mu­ni­koin­nis­sa­ni teke­mään ajat­te­lun molem­pien osa­puol­ten edes­tä? Aiem­min tämä ongel­ma on vai­van­nut lähin­nä puhe­kes­kus­te­luis­sa (min­kä takia nii­tä niin pal­jon vihaan­kin), mut­ta nyt se tun­tuu pik­ku hil­jaa hii­pi­vän tän­ne­kin. Kir­joi­tuk­se­ni Rova­jär­ven krh-onnet­to­muu­des­ta rupe­si yhtäk­kiä kerää­mään ylei­söä, joka on sitä miel­tä, että minä levi­tän vää­rää tie­toa ja minun pitäi­si oikais­ta jotain. #

Har­kit­sin jo tuon yksi­tyis­koh­dan (mis­sä teh­tä­vis­sä meneh­ty­nyt varus­mies heit­ti­mel­lä oli) sel­vit­tä­mis­tä puo­lus­tus­voi­mien kaut­ta, mut­ta peri­aat­tees­ta en sii­hen pys­ty. Pitäi­si­kö minun muka pures­kel­la kaik­ki ympä­ril­lä­ni näke­mä­ni asiat val­miik­si mös­sök­si jokais­ta mah­dol­lis­ta googlet­ta­jaa var­ten? Mik­si vitus­sa minun pitäi­si kir­joit­ta­mi­ses­sa­ni tans­sia pie­nim­män yhtei­sen nimit­tä­jän, las­ten ja mui­den sisä- ja media­lu­ku­tai­dot­to­mien pil­lin mukaan? Mik­si ihmi­set luu­le­vat luke­van­sa juma­lan (joko oikean tai vää­rän sel­lai­sen) sanaa heti, kun teks­tis­sä on pil­kut, pis­teet ja isot kir­jai­met pai­koil­laan ja sivun ulkoa­su ei ole yhdek­sän­kym­men­tä­lu­vul­ta? Jos sär­ki­sin näp­päi­mis­tös­tä­ni väli­mer­kit ja shift-napin ja rupe­ai­sin sön­köt­täi­sin jut­tu­ja­ni jon­ne­kin Suomi24:n pals­toil­le typot­taen var­muu­den vuok­si vie­lä joka toi­sen sanan, kukaan ei ottai­si nii­tä vaka­vas­ti tai todes­ta. #

Mikä ei tie­ten­kään sekään tar­koi­ta sitä, että­kö minä kir­joit­tai­sin tääl­lä ihan pelk­kää puu­ta­hei­nää, mut­ta kir­joi­tin­pa tai en, niin ihmi­sil­le näyt­tää ole­van aivan yli­voi­mais­ta käsit­tää se, että tämä on sub­jek­tii­vis­ta teks­tiä. Ja minä kun elät­te­lin toi­vei­ta sii­tä, että jonain päi­vä­nä näi­den sokei­den sil­mät avau­tui­si­vat näke­mään, ettei muun­lai­sia teks­te­jä ole­kaan… #

Aion lähiai­koi­na ihan oikeas­ti kir­joit­taa jon­kin­lai­sen pitem­män vas­tuu­va­paus­sel­vi­tyk­sen jos­ta teen sit­ten tii­vis­tel­män, jon­ka lii­tän vas­te­des jokai­sen pos­tauk­sen yhtey­teen (joko alkuun tai lop­puun), sii­nä toi­vos­sa, että se saa tuol­lai­set yhtey­de­no­tot vas­te­des tyreh­ty­mään joko alkuun­sa tai sii­nä vai­hees­sa kun viit­taan sii­hen (kos­ka ole­tet­ta­vaa on, että sekin menee näil­tä “mis­sä mää nyt oon? mikä tää int­ter net­ti oikein on” -tyy­peil­tä ohi). #