Kat­se­lin taan­noin ales­ta osta­ma­ni Mui­nais­ten peto­jen mat­kas­sa -sar­jan nyt ensim­mäis­tä ker­taa lop­puun asti. Aiem­min, kun tämä on esi­tet­ty tele­vi­sios­sa, eivät nuo lop­pu­puo­len kädel­lis­jak­sot jos­tain syys­tä jak­sa­neet kiin­nos­taa. Nyt noi­den näke­mi­sen jäl­keen tekee mie­li kat­sel­la uudes­taan vuo­si sit­ten osta­ma­ni Mat­kal­la ihmi­syy­den tiel­lä, joka on loo­gi­nen jat­ko ihmi­sen tari­nan alul­le. #

Din­osau­rus­ten mat­kas­sa­kin pitäi­si kai hom­ma­ta, vaik­ka minua kel­jut­taa­kin se, miten sen suo­men­kie­li­ses­sä toteu­tuk­ses­sa on tyrit­ty ne vali­kot. Pane­vat­ko­han ne Ruot­sis­sa DVD:iden (äh, taas!) pai­kal­lis­ver­sioi­ta teh­des­sään nii­hin valit­ta­vik­si suo­men­kie­li­siä teks­ti­tyk­siä? Jos ne siel­lä oli­si­vat teh­neet sen parem­min… #

Ai niin, vas­tauk­se­na Dyron taan­noin heit­tä­mään kysy­myk­seen: oli­han se Mikael For­te­lius­kin siel­lä, jäl­kim­mäi­sel­lä levyl­lä olleis­ta kah­des­ta doku­men­tis­ta ensim­mäi­ses­sä (Nisäk­käi­den voit­to), esit­te­le­mäs­sä Indrico­te­riu­mia. #

 #