Läk­sin aamu­päi­väl­lä kau­pun­gil­le bus­sil­la ja käve­lin kes­kus­tas­ta Sep­pä­län City­mar­ke­tiin, kun sin­ne mene­vää autoa oli­si pitä­nyt odo­tel­la mel­kein puo­li tun­tia. Samas­sa ajas­sa sin­ne ehti kävel­len, vaik­ka tus­kais­ta se oli tak­ki pääl­lä hel­let­tä hipo­vas­sa läm­mös­sä. Mut­ta min­käs teet kun fark­ku­jen tas­kut on lii­an tiu­kat mihin­kään hyö­dyl­li­seen käyt­töön (kuten lom­pa­kon tai kän­ny­kän säi­lön­tään, sil­mä­la­si­ko­te­los­ta puhu­mat­ta­kaan). Tulee ikä­vä maas­to­housu­ja ja nii­den tas­ku­ja aina täm­möi­sil­lä kau­pun­ki­kä­ve­lyil­lä. #

Ei siel­lä­kään CM:ssakaan mitään jär­jel­li­sen­hin­tai­sia pele­jä ollut, ja tarjous-DVD:tkin oli rupu­ja ja vie­lä rupum­pia. Oli kui­ten­kin pak­ko sijoit­taa euro Pir­kan jää­tee­hen kun sen ver­ran nes­te­va­jaus­ta oli mat­kal­la ker­ty­nyt. Se oli­kin hyvää. Sit­ten käve­lin tois­ta kaut­ta pois, ja tote­sin, että tulo­mat­kal­la uumoi­le­ma­ni tie­työs­sä ollut tie oli­si kuin oli­si­kin ollut se lyhyem­pi reit­ti Sep­pä­län peräl­le sijoit­tu­vaan Sit­ta­riin. Sit­ten onni pot­kai­si, kun paluu­mat­kan­bus­si, jon­ka olin las­ke­nut men­neen jo ajat sit­ten, oli­kin juu­ri pysäh­ty­nee­nä lii­ken­ne­va­lois­sa. Nii­den samo­jen valo­jen kans­sa syn­kas­sa ollei­den jalan­kul­ki­jan­va­lo­jen vaih­dut­tua otin pikas­pur­tin lähei­sel­le pysä­kil­le ja ehdin kuin ehdin­kin sii­hen bus­siin ja sääs­tyin näin kau­pun­kiin­pa­luu­mat­kan käve­lyl­tä. #

Sen jäl­keen oli kau­pun­gis­sa taas odo­tel­ta­va Kel­tin­mä­keen tule­vaa bus­sia. Käy­tin ajan hyö­dyl­li­ses­ti ja kävin osta­mas­sa lisää hal­paa vis­sy­vet­tä Foru­min K-kau­pas­ta, ja nyt olin jo Pir­kan jää­tee­hen niin kou­kus­sa että otin sitä­kin toi­sen pul­lon. Hör­pis­ke­lin sen tyh­jäk­si bus­sia odo­tel­les­sa samas­sa kojus­sa kah­den mus­li­mi­nai­sen kans­sa. #

Sit­ten kak­si has­sus­ti koko­var­ta­lo­kel­tai­siin pukeu­tu­nut­ta hep­pua isoi­ne olka­lauk­kui­neen lähes­tyi pysäk­kiä. Ne teki­vät hyök­käyk­sen ja tar­jo­si­vat Coca-Cola-mais­tiai­sia, huo­li­mat­ta sii­tä, että minul­la oli kädes­sä­ni kak­si puo­len­tois­ta lit­ran Novel­le-pul­loa. Ennak­ko­luu­loi­ses­ti kysyin hin­taa, mut­ta kun ilmai­sek­si lupa­si­vat niin tot­ta kai otin. Lie­kö uutuus tämä Coca-Cola lemon light, jota tar­jot­tu juo­ma oli; kysees­sä oli mai­nos­kam­pan­ja, jos­sa val­mis­ta­ja tulee asiak­kai­den eli taval­li­sen kadun­väen pariin, vähän niin kuin Nao­mi Klein aika­naan kuvai­li. #

Juo­ma oli aluk­si ihan hyvän makuis­ta, jos­kaan ei vetä­nyt ver­to­ja Pir­kan jää­teel­le. Lop­pua koh­den se kui­ten­kin mais­tui lähin­nä hii­li­hap­po­ve­del­tä, ikään kuin kaik­ki makeu­tus- ja muut lisä­ai­neet oli­si­vat nous­seet töl­kis­sä pin­taan. Se selit­täi­si sen­kin, mik­si juo­ma mais­tui aluk­si niin hyväl­tä. Lop­pu­jen lopuk­si jou­duin kaa­ta­maan töl­kin poh­jal­la vie­lä jäl­jel­lä olleen juo­man maa­han. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]19.1.2006 15:29[/klo] Muo­toi­lin WP:lle. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #